Lenita Airiston perintö nostaa esiin kadonneen yhteisen keskustelun

Lenita Airisto
Lenita Airiston kuolema sai kolumnisti Teppo Turkin pohtimaan, millainen merkitys vaikutusvaltaisilla kulttuurihahmoilla oli aikanaan suomalaisten yhteiselle julkisuudelle. Turkki kertoo tekstissään uutisen tavoittaneen hänet, kun hän valmisteli esitystä Olavi Paavolainen -seuran tilaisuuteen. Airiston rinnalle Turkki nostaa kolme jo edesmennyttä aikalaisvaikuttajaa: Jörn Donnerin, Claes Anderssonin ja Christer Kihlmanin. Hänen mukaansa Airisto puhui kansainvälisyydestä ja siitä, miten osaaminen ja menestys voivat tukea naisten itsenäisyyttä sekä auttaa Suomea näkymään maailmalla. Talous ja raha kuuluivat Airiston tulevaisuuskuvaan, jossa pienellä maalla ja sen naisilla oli mahdollisuus nousta vähättelyn yläpuolelle. Kolumnissa Donner kuvataan kansallista itsetyytyväisyyttä haastaneena ajattelijana, Andersson yhteiskunnan ulkopuolelle jääneiden puolustajana ja Kihlman porvarillisen perheen normeja sekä häpeää käsitelleenä kirjailijana. Turkki katsoo heidän ja muiden aikansa keskustelijoiden kiistelleen politiikasta, moraalista ja Suomen suunnasta tavalla, joka pakotti myös vastustajat ottamaan kantaa. Turkin mukaan julkisuus on sittemmin nopeutunut, mutta yhteinen keskustelu ja jaettu käsitys yhteiskunnasta ovat heikentyneet. Suuret tapahtumat voivat yhä kerätä yleisön yhteen, mutta niiden jälkeen ihmiset palaavat erilaisiin kulttuurisiin ympäristöihin. Yksilöllisyyden lisääntymiseen liittyy hänen arvionsa mukaan myös uusia portinvartijoita: digitaalisia alustoja ja niitä hallitsevia yhdysvaltalaisia yrityksiä. Kolumni ei siis käsittele Airiston yksityiselämää, vaan sitä, miten hänen kaltaisensa näkyvät hahmot muovasivat yhteistä keskustelua. Turkin tekstissä Airisto jää esimerkiksi aikakaudesta, jolloin tunnetut suomalaiset saattoivat herättää laajaa väittelyä siitä, millainen maa Suomi oli ja millaiseksi sen pitäisi muuttua.
Lähde ↗